Tämän vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat vierähtäneet ohi vauhdilla, ja lukuvuoden toiseksi viimeinen koeviikkokin on saatu (kunnialla tai ei) selätettyä. Viimeinen jakso ennen kesälomaa alkaa, eli vielä lopputsemppi päälle! Tuntuu enemmän kuin hurjalta, että itsellänikin on kohta lukion ensimmäinen vuosi ohitse. Juurihan aloitin tässä rakennuksessa lukiolaisena, ihan untuvikkona. Kaiken lisäksi tämä on elämäni ensimmäinen pääkirjoitus
Muutama päivä sitten kirjasin kalenteriin ylös tulevia menoja ja huomasin, että hei, ihan kohtahan on pääsiäinen! Kaupoissa on jo hyvän tovin ollut esillä ihanan värikkäät pääsiäisherkut ja -koristeet, odottamassa kuluttajien ostoskoreihin pääsemistä.
Pikkutyttönä odotin itse aina pääsiäistä suurella innolla ja hyvällä jännityksellä. Rairuoho laitettiin hyvissä ajoin itämään, ja kaupasta valikoitiin harkiten mieluisin yllätysmuna. Eniten kuitenkin odotin virpomista palmusunnuntaisin. Vaivalla koristellut pajunoksat odottivat korissa, ja virpomisasu oli valittu valmiiksi. Tutun lorun oppi ulkoa jo ihan pienenä, ”Virvon varvon tuoreeks terveeks – -”. Virpomiskierrokselta ansaittujen herkkujen määrästä sai aina tuntea ylpeyttä, ja saihan niillä sokerihampaan kolotuksen pois aika kiitettäväksi ajaksi.
Pääsiäinen, suuri juhla, on alkanut minulta unohtua lähes kokonaan. Virpomaan en enää lähde, eikä rairuohon istuttaminen tunnu mitenkään merkittävältä. Nyt, kun katson ulos ikkunasta, vettä ripottelee ja ulkona näyttää niin harmaalta. Missä on kevään, pääsiäisen, värit?
Itse myönnän olevani luonteeltani suhteellisen kova stressaaja, joten mielessäni taitaa oikeastaan olla vain ne niin ihanat ja tervetulleet vapaapäivät kiireiden keskelle. Mietin kuitenkin, miten voisin saada takaisin sen saman fiiliksen pääsiäisestä kuin nuorempana.
Tuntuu, että nykypäivänä valitettavan moni unohtaa ne pienet asiat, jotka oikeasti merkitsevät. Päivät kuluvat rutiininomaisesti, hetkistä unohdetaan nauttia. Tulevasta stressataan, itseltään vaaditaan enemmän ja enemmän, eikä itselle sallita aikaa rentoutua ja vain … elää. Mitä jos tänä pääsiäisenä antaisikin itselleen aikaa ottaa rennosti, olisi yhtä huoleton kuin pienenä lapsena. Pysähtyisi hetkeksi, hengittäisi syvään ja vain yksinkertaisesti nauttisi elämästä. Siirrä koulutyöt hetkeksi sivuun, ja salli itsellesi rentoutuminen – olet ansainnut sen.
Tässä numerossa on juttuja muun muassa kevään yo-kirjoituksista, sekä pääsiäisteema jatkuu kieltenopettajamme Susanna Lillrankin haastattelussa. Hyve-lehden toimitus toivottaa iloista pääsiäistä kaikille!
