Kuva: Elsa Uro
Tuusulan lukion Hyrylän toimipisteen Elävä kirjasto -tapahtuma järjestettiin 16.11.2023, ensimmäistä kertaa Moniossa. Tapahtumassa opiskelijat pääsevät lainaamaan ”eläviä kirjoja” eli kuuntelemaan oikeita ihmisiä ja toivottavasti myös oppimaan sitä kautta uusia asioita. ”Elävät kirjat” edustavat pääasiassa erilaisia vähemmistöjä, ja tapahtuman tarkoituksena onkin lisätä tietoisuutta ihmisisten moninaisuudesta ja vähentää ennakkoluuloja.
Kuten aikaisempinakin vuosina Elävä kirjasto -tapahtuman järjesti lukiomme oppilaskunnan hallitus (OPKH). Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty, ja vieraat näyttivät nauttivan päivästä. Elävä kirjasto huipentui Kartano-salissa yhteiseen paneelikeskusteluun, jossa kaksi opiskelijaa kyseli vierailta kysymyksiä. Paneelissa pääsi kuulemaan kaikkia eläviä kirjoja, mikä oli mielenkiintoista, sillä kaikkia vieraita ei ollut päivän aikana mahdollista käydä kuuntelemassa.
Vuoden 2023 pakolainen
Vuoden 2023 pakolainen. Kuva: Ilari Hyvärinen
Vuoden 2023 pakolainen, nuori syyrialaisnainen, Berivan Suleiman oli yksi tämän vuoden elävistä kirjoista. Suleiman kertoi tulleensa Suomeen noin yhdeksän vuotta sitten, vain 19-vuotiaana. Puolen tunnin aikana Suleiman pahoitteli“huonoa kielitaitoaan” useaan otteeseen, mutta turhaan. Ottaen huomioon sen, että Suleiman on ollut Suomessa vain muutamia vuosia ilman mitään aiempaa kielikokemusta, hän puhuu suomen kieltä todella hyvin.
Lyhyen oppitunnin aikana Suleiman kertoi Hyrylän toimipisteen opiskelijoille monivaiheisesta elämästään ja sen vastoinkäymisistä. Syyriassa naisen asema on erittäin huono, ja hänet pakotettiin avioliittoon vain 14-vuotiaana. Syyriasta hän lähti pakoon sotaa ja vietti ensimmäiset vuodet Turkissa. Suleiman kertoi, että Suomeen päädyttyään perheväkivalta jatkui vielä kolme vuotta, kunnes hän sanoi itselleen, että nyt riittää. Suleiman päätti mennä kouluun ja kävikin peruskoulun vain kahdessa vuodessa.
Peruskoulusta Suleiman kertoi löytäneensä ensimmäisen ihmisen, johon hän oli oikeasti rakastunut. Suleiman alkoi korona-ajan alussa odottamaan lasta, ja pian tämän jälkeen hän sai syöpädiagnoosin. Syöpä vaikutti lapsen hyvinvointiin, ja Suleimanille jouduttiin tekemään keisarinleikkaus. Vauva kuoli myöhemmin äitinsä syliin.
Suleiman ei kuitenkaan luovuttanut. Hän kertoi aiemmin luulleensa, ettei nainen voisi työskennellä turvallisuusalalla, mutta luulo oli väärä. Suleiman aloitti opinnot ja suoriutui niistä vain vuodessa. Nyt Suleiman työskentelee turvallisuusalan yrityksessä ja kertoo, että hänen suuri haaveensa olisi kouluttautua poliisiksi.
Lumi ja savanni
Lumi ja savanni. Kuva: Anni Sohlstén
Olli Pitkänen toimii Suomen lähetysseuran aluejohtajana Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Pitkänen on työskennellyt maailman kriisipisteissä muun muassa Syyriassa, Irakissa, Palestiinassa, Kongossa ja Myanmarissa. Elävän kirjan nimi “Lumi ja savanni” on peräisin Pitkäsen kirjoittamasta kirjasta Lumi ja savanni (Suomen lähetysseura, 2022). Teoksen mukana lukija pääsee matkalle eri puolille maailmaa. Lainauksen aikana Pitkänen käsitteli omaa uraansa niin Aasiassa, Lähi-idässä kuin Afrikassakin. Lisäksi hän on käynyt myös Ukrainassa työmatkalla sodan aikana. Pitkänen on asunut Thaimaassa viisi vuotta ja ennen sitä muun muassa Bangkokissa, Jordaniassa, Salomonsaarilla ja Tansaniassa.
Pitkänen kertoi harrastavansa valokuvausta, eikä siksi ollutkaan ihme, että lukuisat upeat valokuvat eri puolilta maailmaa tukivat tarinoita koko lainauksen ajan. Pitkänen esimerkiksi kertoi Ruandan kansanmurhasta, jonka seurauksena Tansanian puolelle syntyi valtava pakolaisleiri. Hän itse työskenteli pakolaisleirillä, jossa nälkä ja suojan puute olivat arkipäivää.
Lisäksi Pitkänen nosti esille Kongon tilanteen. Valtiolla on paljon mineraaleja, kuten kobolttia, jota tarvitaan älypuhelimiin. Mineraalien takia Kongon alueella on valtavasti kaivoksia, joissa hyödynnetään lapsityövoimaa. Raaka-aineista käydään taisteluita, ja levottomuudet ovat johtaneet pakolaisasutuksen perustamiseen. Pitkäsen ottama kuva asutuksesta oli todella koskettava, sillä se konkretisoi hänen kokemuksiaan.
Pitkänen suosittelee lähetystyötä ihmisille, joilla on kipinä ja halu auttaa muita ihmisiä. Pitkäselle työ on kutsumus, ja hän tekee sitä koko sydämellään. Raskaasta työstä huolimatta hän kokee lähetystyön merkitykselliseksi ja yhteiskunnallisesti tärkeäksi.
Polyamorinen
Polyamorinen. Kuva: Ninni Taskinen
Helsinkiläinen Terhi, 26, on sosiaalisessa mediassa tunnetumpi nimellä Polybeibi, esitteli elävänä kirjana monisuhteisuutta ja polyamoriaa. Hän kertoi useista suhteistaan ja selitti perusteellisesti, mitä polyamoria tarkoittaa. Polyamoristen määrä on vielä melko pieni, eikä uskaltaudu kertomaan siitä itse. Luokassa vallitsi rento ilmapiiri koko esittelyn ajan, ja esiintyjä itse kertoi aiheestaan luontevasti ja huumorintajuisesti. Tarinat tilanteista, jolloin polyamoriastaan kertominen olisi ollut liian hankalaa, saivat yleisön hymähtämään useaan otteeseen. Terhi myöntää, että joissakin tilanteissa on helpompi esittäytyä monogramisena eli yksiavioisena, jottei aiheuta hämmennystä.
Esittelyn jälkeen esitettiin useita kysymyksiä liittyen polyamoriaan. Kysymykseen siitä haluaisiko hän mennä naimisiin, Terhi vastasi, ettei usko naimisiinmenon olevan tärkeää ja haluaa harkita sitä tulevaisuuden kannalta. Kysymykseen mahdollisesta lapsien hankkimisesta Terhi vastasi, että hän haluaa mahdollistaa puolisonsa toiveen lapsista ja antaa hänelle luvan niiden hankkimiseen myös toisen ihmisen kanssa. Terhi kokisi tällöin olevansa “cool aunt” eli siisti täti lapsille. Esityksen lopussa Terhi painottaa, ettei halua käännyttää ketään samanlaiseen elämäntapaan, mutta kokee tärkeäksi, että asia on tuotu tietoisuuteen. Lopuksi Terhi tiivistää oppineensa polyamorian kautta rakkauden laajuudesta.
Lastensuojelun asiakas
Lastensuojelun asiakas. Kuva: Aino Rekikoski
Tänä vuonna Elävässä kirjastossa pääsimme kuulemaan koulumme omaa abiturienttia, Sofia Laaksoa. Kirjana hän edusti lastensuojelun asiakasta, ja saimme kuulla hyvin mielenkiintoisia asioita niin lastensuojelusta kuin myös Laakson omasta elämästä.
Laakso kertoi olevansa tällä hetkellä mukana Osallisuuden aika -kehittäjäryhmässä, jonka tarkoituksena on muun muassa kehittää lastensuojelua ja kouluttaa esimerkiksi sosionomeja. Kehittäjäryhmän kautta lastensuojelun asiakkaina olleet nuoret ja nuoret aikuiset pääsevät toimimaan kokemusasiantuntijoina ja osallistumaan erilaisiin hankkeisiin ja työryhmiin. Laakso esimerkiksi kertoi siitä, kuinka he ovat käyneet erilaisissa laitoksissa ja lastenkodeissa kuuntelemassa lapsia ja nuoria ja rohkaisemassa heitä puhumaan.
Laakso itse on ollut lastensuojelun asiakkaana syntymästään lähtien. 10-vuotiaana sosiaalityöntekijät veivät hänet pois kotoa ja hän päätyi laitokseen. Laakso on sen jälkeen asunut myös perhekodissa. Tällä hetkellä Laakso on jälkihuollon asiakas ja asuu omassa asunnossaan. Jälkihuollon tehtävänä on auttaa nuoria niin tavallisen arjen ylläpitämisessä kuin myös raha-asioissa. Esimerkiksi taloudellisen tuen antaminen, rahankäytön valvominen ja itsenäistymisrahoista huolehtiminen kuuluvat jälkihuoltoon.
Laakso puhui todella avoimesti lastensuojelun hyvistä ja huonoista puolista. Hän muun muassa kumosi monien ennakko-oletuksen siitä, että lastensuojeluun liittyy aina huostaanotto. Lastensuojelun kautta perheet voivat saada apua tavalliseen arkielämään, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sosiaalityöntekijät tapaavat perhettä viikoittain ja pohtivat perheen kanssa ratkaisuvaihtoehtoja.
Laakso nosti myös esille lastensuojelun epäkohtia. Lastensuojeluprosessit ovat todella hitaita, sillä resursseista on tällä hetkellä pulaa. Asiakkaita on liian paljon suhteessa työntekijöihin, minkä takia kaikkia tapauksia ei hoideta kunnolla. Ongelmia ei siis saada ratkaistua, minkä seurauksena samoja asiakkaita hakeutuu uudestaan avun piiriin. Laakso kertoi oman kokemuksensa pohjalta myös sosiaalityöntekijöiden vaihtumisesta. Hän on itse työskennellyt monien eri sosiaalityöntekijöiden kanssa, mikä on hidastanut oman asian viemistä eteenpäin.
Biseksuaali
Biseksuaali.
Tänä vuonna elävässä kirjastossa mukana oli myös biseksuaali. Hän oli yksi meidän koulun omia, eli englannin kielen opettaja Susanna Leino.
Leino kertoi hyvin kauniisti ja avoimesti omasta seksuaalisuudestaan ja matkastaan tähän pisteeseen. Hän kertoi myös laajasti yleistä tietoa biseksuaalisuudesta ja “bisseihin” kohdistuvista ennakkoluuloista. “Seksuaalisuus on jana ja harva on tasan jommassa kummassa päässä”, Leino kertoo. Hänen kirjansa oli ajatuksia herättävä ja koskettava. Varmasti moni kuuntelija oppi paljon uutta. Hän kertoo, että lukioikäisenä häntä oli nimitetty samanaikaisesti “kaikkia poikia jahtaavaksi huoraksi” ja “lesboksi”, koska hän oli ollut hyvin läheinen parhaan ystävänsä kanssa. Hän kertoi elämäänsä kuuluneen paljon sydänsurua, mutta paljon enemmän ilon hetkiä. Kuuntelijana oli helppo sukeltaa Leinon inspiroivaan tarinaan. Kirjassaan hän kertoi myös siitä, miten hänen nuoruudessaan ei ollut ketään, jota hän olisi voinut katsoa ylöspäin, sillä seksuaalivähemmistöihin kuuluminen oli häpeällistä ja esimerkiksi valtamediassa ei keskusteltu tai näytetty mitään seksuaalivähemmistöihin liittyvää. Hän on kuitenkin iloinen siitä, että nykyään biseksuaalien representaatioita on enemmän. Asiat ovat menneet parempaan suuntaan, mutta vielä on työtä tehtävänä.
Eläintensuojelija
Eläintensuojelija. Kuva: Anni Sohlstén
Verna Kirjavala työskentelee SEY Suomen eläinsuojelussa. Kirjavala toimii SEY:ssä muun muassa nuorisotoiminnan hankkeiden parissa. Kirjavala pyrkii työssään kissan ja muiden eläinten arvostuksen nostamiseen tietoisuuden avulla. Erityisesti kissojen suojelu on iso osa työnkuvaa, sillä kissoja hylätään vuosittain Suomessa noin 20 000. Kun ihmiset ovat tietoisia eri eläinlajien käyttäytymisestä ja tarpeista, he osaavat paremmin suhtautua kyseisiin eläinlajeihin.
Kaikilla eläimillä on itseisarvo, muistuttaa Kirjavala. Jokainen eläin on itsessään arvokas riippumatta sen hyödystä ihmiselle tai yhteiskunnalle. Eläimillä on tunteet kuten ihmisilläkin, ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Eläimet eivät näytä kipua, koska luonnossa heikko yksilö, joka näyttää kipua, joutuu petoeläimen syömäksi ja lauman hylkäämäksi. Eläinten oikeuksiin kuuluvat muun muassa lajityypilliset käyttäytymistarpeet, esimerkiksi virikkeet ja liikkuminen.
Kirjavala nostaa esille monia eläinlajeja, joita ei arvosteta Suomessa. Osa elämistä aiheuttaa ihmisille inhoa, pelkoa tai vihaa. Yksi aliarvostetuista lajeista, jonka Kirjavala nostaa esille, on supikoira. Supikoira on vieraslaji, joka on joutunut luontoon turkistarhauksen vuoksi. Supikoirien asema luonnonvaraisiin eläimiin verrattuna on huono. Supikoiria hävitetään luonnosta, eikä supikoirilla ole pesimärauhaa, joka takaisi supikoiraemolle ja poikasille kasvurauhan.
Valkoposkihanhet, ampiaiset, rotat, kyyt, hämähäkit ja lepakot ovat myös lajeja, jotka aiheuttavat ihmisissä usein negatiivisia tunteita. Kirjavala muistuttaa, että eläimet turvautuvat puremaan tai pistämään vain puolustaakseen itseään uhkaavassa tilanteessa, jossa eläin ei pääse pakenemaan. Hämähäkit ovat yleinen pelko, ja moni ihminen inhoaa hämähäkkejä. Hämähäkin löytyessä omasta kodista hämähäkille armollisin tapa olisi eläimen siirtäminen esimerkiksi rasiassa ulos. Monille tuttu tapa hävittää hämähäkki on imurointi. Imurointi on todella kivulias tapa kuolla, koska silloin hämähäkin jalat irtoavat, mikä tuottaa kipua eläimelle. Kun on siirtämässä hämähäkkiä, Kirjavala kertoo, että tulee ottaa huomioon, onko hämähäkkilaji sisällä vai ulkona elävä, sillä sisähämähäkit eivät pysty elämään ulkona.
Eläinsuojelun isoimpia haasteita ovat tuotanto- ja koe-eläinten elinolot, kissojen hylkääminen ja koirien ylijalostaminen. Kirjavala toteaa, että eläinsuojelussa on paljon tehtävää eri eläinlajien parissa.
