[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Puhdistus”]
Ohjaus: Antti Jokinen
Tuottaja: Solar Films
Pääosissa: Laura Birn, Liisi Tandefelt, Amanda Pilke, Peter Franzen, Krista Kosonen, Tommi Korpela, Kristjan Sarv
Kesto: 2 h 5 min
Ikäraja: K16
Ensi-ilta: 7.9.2012
Valmistusmaa: Suomi
Lisämaininta: Finnkinon kuukauden elokuva syyskuussa 2012, Suomen Oscar-ehdokas 2012[/stextbox]
Luihin ja ytimiin poraava, rajoja rikkova, sielun tyhjentävä elokuva ryssävihasta, raiskauksen häpeästä ja naisen asemasta Virossa Neuvostotasavallan aikana.
Sofi Oksasen luoma Puhdistus-romaani on yksi suurimmista suomalaisista kirjallisuuden teoksista ikinä, joten suuren haasteen on elokuva ohjaaja Antti Jokinen ottanut vastaan. Elokuvassa kärsimys on kuitenkin tuotu valkokankaalle häikäilemättömän karulla tavalla, jota ei liene ennen nähty.
Viron juuri itsenäistyttyä vanhan ja yksinäisen Aliide Truun (Liisi Tandefelt) pihalle lyyhistyy mustelmilla ja huonossa kunnossa oleva karua väkivaltaa kokenut nuori nainen nimeltään Zara (Amanda Pilke), joka on vaarassa. Zara on Aliiden siskon Ingelin (Krista Kosonen) ja hänen miehensä Hans Pekkin (Peter Franzen) tyttärentytär. Kun Aliide tajuaa tilanteen, hänen mieleensä pulpahtelee muistoja nuoruudestaan kommunismin valtakaudelta. Tarina avaa sekä Zaran että erityisesti Aliiden menneisyyttä. Nuoren Aliiden (Laura Birn) väärä rakkaus ja valinnat hyvänä kommunistina ajavat Ingelin ja hänen tyttärensä pois kotoaan ja pakottavat Hansin piileskelemään ryssiltä ajasta ikuisuuteen.
Puhdistuksen karut, sisintä runtelevat kohtaukset on kuvattu todella ainutlaatuisen todellisiksi ja senpä takia elokuvan aikana sai monta kertaa todeta olevansa aivan inhimillisen kestävyyden äärirajoilla. Elokuvassa ei pelätä näyttää väkivaltaa, raiskausta, kuolemaa ja kärsimystä, vaan se on kuin sukellus helvetin liekkeihin.
Näyttelijäkaartista täytyy kiittää erityisesti Laura Birniä, jonka mykistävä pääosasuoritus saa miettimään, miten joku voi pystyä näyttelemään noin karua roolia ja selvitä siitä vielä selväjärkisenä. Myös vanhempaa Aliidea näyttelevä Liisi Tanderfelt ottaa roolinsa taitavasti kokemuksellaan haltuunsa ja jää mieleen tömäköillään sanoillaan, kuten monta kertaa kuultavalla “Ja paskat!” -lausahduksellaan. Vanhempi Aliide tuo elokuvaan myös kohtauksia, joiden aikana voi lopettaa hengityksen pidättelyn ja katsoa elokuvaa ilman pelkoa seuraavasta hetkestä.
Elokuvaa katsoessani, mietin, olenko minä, 16-vuotias, liian nuori katsomaan tällaista raiskauksen ja väkivallan värittämää elokuvaa. Elokuva oli ehdottomasti raaempi, kuin mikään aikaisemmin näkemäni elokuva. Ainut pieleen mennyt asia elokuvassa lieneekin siis se, että elokuvan ikärajaksi on laitettu K16. Elokuvan sisällön huomioiden sen pitäisi todellakin mielestäni olla K18, koska mielenterveyteni oli todellakin uhattuna.
Kuitenkin huolimatta tästä, pidin itse elokuvasta todella paljon ja suosittelen elokuvaa erityisesti aikuisille, joiden hermot kestävät katsoa kaunistelematonta väkivaltaa sen kaikissa muodoissa, ja sen lisäksi tietysti kaikille, jotka haluavat kokeilla rajojaan. Jos et ole kuitenkaan varma itsestäsi, suosittelen ottamaan elokuvateatterin paikan mahdollisimman läheltä uloskäyntiä, jotta kerkeät elokuvateatterista ulos ennen vaikeaan psykoosiin vaipumista.
Kyllä, vuoden elokuva on syntynyt!
