Lehdessämme on kerrottu koulumme opettajista lähinnä virallisen tuntuisilla jutuilla, mutta nyt päätimme repäistä ja selvittää opettajiemme kovassa käytössä olevien kahvikuppien tarinat. Kysyimme kolmelta opettajalta, miksi heillä on juuri kyseinen kahvikuppi.
M niin kuin Minna.
Minna Pessa-Makkonen
”Tämä on nyt ihan uusi kuppi, ja tämä sen takia, koska tässä on M niin kuin Minna. Multa on varastettu täällä koulussa kolme kahvikuppia. Se on mun mielestä ihan uskomatonta, en tiedä, kuka niitä vie. Yksi oli ihan tavallinen kuppi, sitten oli yksi sellainen tosi hieno uniikki desing-kuppi, sitten oli yksi Marimekon kuppi, ja ne kaikki varastettiin. Mä ajattelin, että jos tässä on M-kirjain, niin ehkä se vähentää riskiä, että se varastettaisiin, kun kaikkien nimi ei kuitenkaan ala M:llä. Tämä kuppi on mun mielestä tosi hieno, tällainen tosi yksinkertainen muotoilu, eikä tässä ole ollenkaan korvaa.”
Vasemmalla Sirun kuppi ja oikealla Juuson kuppi
Terhi Paloheimo
”Tässä on huulipunaa, otetaan se pois. Itse asiassa mulla on kaksi, tämä toinen on meidän Sirun kuppi ja toinen on meidän Juuson kuppi. Mä oon ottanut, pöllinyt, meidän lasten kupit. Itse asiassa nämä on vähän hajalla. Nämä eivät ole niin ihmeellisiä, eli nämä on tällaisia helposti korvattavia. Mutta sitten tässä on myös se, että Siru ja Juuso on koko ajan lähellä.”
Turren mielestä kuvattavan arvoinen kahvinkeitin sekä hänen kuppinsa
Tapio “Turre” Turpeinen
”Edelliseen kahvikuppiin liittyi itse asiassa tarina, se oli lahjakuppi. Muistan, että sain sen eräältä ET:n oppilaaltani. En tiedä, oliko hyvistä vai huonoista oppitunneista, mutta kuitenkin hän oli huomannut, että olisiko mulla ollut sitten niin vanha ja virttynyt kuppi. Sitten eräänä kauniina, heh heh, olisiko se nyt aamun hetkenä, kun minä tulin työtilaan, niin täällä oli täysi hyrskysmyrskys ja kollegani oli vahingossa potkaissut pöydän nurin, kiireinen kun on, tiedätte opettajan työn. Se sattui olemaan just sillä pöydällä, tämä edellinen kahvikuppini. Näin ollen kollegani, koska minun kuppini oli säpäleinä, päätti lahjoittaa minulle uuden kupin, ja se on tuo musta kuppi. Siihen ei sen kummempaa nyt liity, että se on niin kuin, miksikäs tuota nyt voisi kutsua, sotakorvauskuppi. Hehehee! Minä en itse edes päässyt valitsemaan kuppia, vaan se on ylimääräinen kuppi, joka kollegaltani löytyi. Mutta minä olen tuohon nyt tottunut, ja niin kuin huomaatte, se on paljon käytössä, sitä pitäis pestä useammin.”
Kahvikuppiratsia myös seuraavassa numerossa!
