Yöllinen Shenzhen. Kuvat: ©Venla Lindström ja Miika Kosloff
Jo heti syksyllä alkanut Kiina-projekti sai loppuhuipennuksen, kun kokoonnuimme Helsinki-Vantaalla illansuussa. Lentoliikenteen lakkouhkauksesta huolimatta jo kertaalleen peruttu lentomme pääsi kuin pääsikin lähtemään, ja unohtumaton matka sai alkaa.
Pitkän lentomatkan jälkeen saavuimme Hong Kongin lentokentälle, josta melko monen tullitarkastuksen jälkeen pääsimme Shenzhenin puolelle. Valtavan öisen suurkaupungin halki ajaminen oli hieno kokemus, jollaista ei voi kokea missään Suomessa tai edes Euroopassa.
Bussimatkan päätteeksi kiinalaiset isäntäperheemme odottivat meitä jo innokkaasti Shenzhen Middle Schoolin pihalla. Kun oikeat isäntäperheet olivat löytyneet, hajaantuivat suomalaiset vieraat heidän kanssaan viettämään ensimmäistä iltaansa Kiinassa.
Shenzhen Middle Schoolin alueeseen kuului koulurakennusten lisäksi yleisurheilukenttä.
Shenzhen on yksi Kiinan vauraimmista alueista ja kaupungeista, ja sillä on mielenkiintoinen historia. Kaupunki perustettiin vasta vuonna 1979, ja väkiluku on siitä lähtien kasvanut lähes räjähdysmäisesti. Suurkaupungin asukasluku on eri tietolähteiden mukaan yli kymmenestä miljoonasta viiteentoista miljoonaan.
Vaurauden ja ostovoiman runsauden saattoi helposti nähdä kaupungissa kulkiessaan. Länsimaisia luksusmerkkejä myytiin monissa ostoskeskuksissa kovempaan hintaan kuin esimerkiksi Euroopassa. Autot olivat pääosin suurempia ja uudempia kuin Suomessa.
Shenzhenin toiseksi korkein rakennus ulottuu pilviin.
Shenzheniin on nopeasti rakennettu toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä. Vierailimme kiinalaisten ystäviemme kanssa kaupungin toiseksi korkeimmassa rakennuksessa, jossa on seitsemänkymmentä kerrosta. Korkeimmassa pilvenpiirtäjässä niitä taitaa olla yli sata. Näkymä poikkesi huomattavasti Suomen kaupungeista, jotka vaikuttivat pieniltä kyliltä Shenzhenin rinnalla.
Monet kiinalaiset opiskelijat asuivat Shenzhen Middle Schoolin asuntoloissa tai heti koulun lähellä lyhyen matkan takia. Perjantaisin opiskelijat pakkasivat tavaransa ja muuttivat perheittensä luo viikonlopun ajaksi. Monien opiskelijoiden vanhemmat asuivat vähän kauempana ylellisemmässä asunnossa. Myös minun isäntäperheelläni oli kaksi asuntoa: vuokra-asunto heti koulun vieressä sekä kattohuoneisto 17. kerroksessa vauraalla alueella.
Koulussa pääsimme harjoittelemaan kalligrafiaa.
Vietimme yhteensä kolme päivää Shenzhen Middle Schoolissa oppitunneille osallistuen ja koulujuttuja tehden. Koulussa on yli tuhat opiskelijaa, ja se tunnetaan yhtenä Shenzhenin parhaista. Rakennuksena Shenzhen Middle School on suuri ja kohtalaisen ankara ja karu. Koulua ympäröivät muurit, ja porteilla on vartijoita. Opiskelijat ja opettajat olivat kuitenkin todella mukavia. Kiinalaisten opettajien lisäksi koulussa on myös amerikkalaisia ja eurooppalaisia opettajia. Osa tunneista pidettiin englanniksi, joten mekin ymmärsimme jotain! Oppitunnit alkavat aikaisin ja loppuvat myöhään, mutta päivällä olevan pidemmän tauon aikana saa itse kukin levätä ja syödä.
Ruoka olikin eräs kummallisimmista asioista Kiinassa. Viikon aikana pääsimme, tai jouduimme, syömään vaikka mitä limaista, mausteista, mautonta, sitkeää, rouskuvaa, liejuista, herkullista, tahmaista, hyllyvää, suolaista sekä makeaa. Aina ei voinut tietää, mitä suuhunsa pisti, mutta kaikkea piti maistaa sekä mielenkiinnon että jo hyvien tapojenkin vuoksi. Viikon jälkeen puikkojen käyttö sujui jo mallikkaasti. Ruokajuomana oli teetä. Tiesitkö muuten, että Kiinassa juomavesi juodaan aina lämpimänä tai kuumana? Kuumallakin ilmalla jääkylmästä vesilasista on turha haikailla.
Kiinan-matkan aikana jouduimme/pääsimme maistamaan kummallisia asioita.
Koulupäivien lisäksi teimme ryhmänä vierailuja eri paikkoihin. Ehkä hauskin ja samalla oudoin kokemus oli käynti alakoulussa, jossa kiinalaiset lapset riehaantuivat täysin meidät nähdessään. Saimme poseerata valokuvissa ja jakaa nimikirjoituksia kuin filmitähdet. Siihen olisi melkein voinut tottua!
Lapset riehaantuivat meidät nähdessään.
Yhtenä vierailupäivänä kävimme Build Your Dreams -sähköautotehtaassa vierailulla. Tehtaassa näimme, kuinka autoja kasattiin palasista valmiiksi. Samana päivänä pääsimme myös OCT-nimiseen huvipuistoon. Huvipuistoalue oli niin suuri, että siellä piti kulkea vaijerihissillä. Laitteista suuri osa oli suljettu, mutta puistossa oli paljon muuta katsottavaa, kuten ranskalaistyyliin rakennettu kylä täynnä pieniä putiikkeja ja kahviloita.
Suurella huvipuistoalueella liikuttiin vaijerihissillä.
Suurimman osan vapaa-ajasta vietimme kiinalaisten ystäviemme kanssa. Shenzhenin shoppailumahdollisuudet olivat mainiot, joten sitä harrastimme ahkerasti. Kalliiden ostoskeskusten lisäksi Shenzhenistä löytyy suuria basaarialueita täynnä naurettavan edullisia kännykänkuoria, kenkiä, vaatteita, koruja, aurinkolaseja ja oikeastaan kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Tinkimällä hinta saattoi helposti pudota puoleen alkuperäisestä.
Viikon jälkeen tuntui äärettömän haikealta ja surulliselta lähteä isäntäperheen luota takaisin Suomeen. Perheen arkeen oli jo ehtinyt tottua. Eniten jäin kaipaamaan perheen tyttöä, jonka kanssa ystävystyin viikon aikana. Myös Kiinan lämpö ja aurinko kuulostivat huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin kylmä ja märkä marraskuinen Suomi, jossa odotti koeviikko. Loppujen lopuksi kotiin oli kuitenkin huojentavaa palata koetun kulttuurishokin jälkeen.
Matka Kiinaan oli elämys sanan parhaassa merkityksessä. Paikallinen kulttuuri, ruoka ja elämäntapa poikkesivat monin tavoin suomalaisista tottumuksista. Kiina oli yksi erikoisimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Lähtisin sinne koska tahansa uudestaan.
