Agora on Tuusulan lukion järjestämä opintomatka, jossa tutustutaan länsimaiseen kulttuuriperintöön. Agora-projektiin kuuluu matkan lisäksi myös matkaa edeltävä opintojakso, jonka tarkoituksena on perehdyttää opiskelija vierailtavan maan kulttuuriin ja tunnuspiirteisiin. Opiskelijat jaettiin pieniin ryhmiin, joissa suunniteltiin ohjelma yhdelle matkapäivälle.
Ensimmäinen päivä oli tapahtumantäyteinen. Herätys soi varttia yli neljä, kun hampaiden pesun ja aamupalan jälkeen suunta kohti Helsinki-Vantaata alkoi. Siellä tapasimme kaikki yhdessä toisemme vasta neljättä kertaa. Ennen matkaa olimme tavanneet yhdessä ryhmänä kolme kertaa jokaisessa Tuusulan lukion toimipisteessä: ensin jo viime keväänä Jokelassa, sitten Hyrylässä alkusyksystä ja viimeisenä, viikko ennen lähtöä, Kellokoskella. Kukaan meistä ei vielä tiennyt, kuinka hauskaa meillä olisi, mutta odotukset olivat korkealla.
Lento kohti Italiaa lähti seitsemän aikoihin. Lensimme Veronaan Alppien yli auringon paistaessa ja Italian lämpöä odotellessamme. Veronasta matkasimme bussilla ensin Bolognaan, jossa vietimme muutaman tunnin. Kävimme lounaalla ja voisi sanoa, että 90 prosenttia matkalaisista söi pasta alla ragu bolognesea, koska Bolognasta ruoka nimensäkin mukaisesti on. Bolognan pikavisiitin jälkeen suuntasimme Firenzeen. Ensimmäiset kolme päivää vietimme Firenzen kauniissa katukuvassa ja idyllisissä kaupunkimaisemissa. Ensimmäisenä iltana kävimme koko porukalla syömässä paikallisessa ravintolassa. Tilauksemme koostuivat pääosin mistä muustakaan kuin pitsasta ja pastasta. Tulevina päivinä kävimme monissa taidemuseoissa ja kirkoissa ja opimme paljon Firenzen vilkkaasta katukuvasta. Firenzessä vietettyjen päivien ja öiden jälkeen suuntasimme Veronaan, Romeon ja Julian kaupunkiin. Jokainen päivä oli vauhdikas, ja askelia tuli enemmän kuin mihin olisi voinut valmistautuakaan. Tätä artikkelia kirjoittaessani en tiedä, olenko vieläkään matkasta kunnolla palautunut. Kävelimme matkalla yhteensä yli 100 kilometriä.
Matkan kohokohtia oli monia. Oli hienoa nähdä monia taideteoksia ja veistoksia, joista on saattanut vain unelmoida tai joita ei ole ajatellut todeksi. Esimerkiksi Daavidin patsas oli tällainen. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että patsas on oikeasti olemassa, mutta kun näin yli viisi metriä korkean marmoriveistoksen, ei mielessä ollut mitään muuta kuin se, kuinka henkeäsalpaava patsas on. Toinen tällainen kohde oli myös Firenzessä. Uffizin galleriassa olisi voinut viettää vaikka koko päivän, mutta sen pystyi nopeasti kiertämään läpi myös parissa tunnissa. Jokaisessa huoneessa oli jotain uutta, eli oikeastaan vanhaa, ja hienoa. Palazzo pitti ja sitä ympäröivät puutarhat olivat myös kokemus, jota ei helposti unohda. Italian-matka ei myöskään olisi mitään ilman italialaista ruokaa. Joka päivä sai nauttia mahan täydeltä mitä mahtavimpia makuelämyksiä. Suomessakin saa italialaista ruokaa, mutta ei se ole mitään verrattuna autenttisiin italialaisiin makuihin. On pakko sanoa, että ensimmäisellä kerralla, kun söin Suomessa taas pastaa, meinasivat silmäkulmani kostua, kun mieleeni nousivat monet Italiassa syödyt pasta-annokset, jotka kaikki maistuivat paremmalta kuin sillä hetkellä lautasella ollut ruoka.
Kävimme myös henkeäsalpaavassa Firenzen tuomiokirkossa, joka on arkkitehtuuriltaan renessanssiaikainen kirkko. Se on henkeäsalpaavan hieno. Kirkko on erityisen tunnettu sen suuresta kupolistaan, joka hallistee koko Firenzen kaupunkimaisemaa. Tuomiokirkossa käynnin jälkeen suuntasimme kirkon kellotorniin, jonka näköalat ovat kaikkien kivuttujen portaiden arvoisia, sillä huipulta näki koko Firenzen.
Veronassa kohokohtia olivat Julian talo ja näköalatasanne, josta näki koko Veronan ylle. Julian talo on yksi Veronan tunnetuimpia kohteita. Oletetaan, että talossa asui Dal Cappellon perhe 1200-luvulta alkaen. Kadun nimi on perheen antama, ja talon sisäpihalla on kaiverrus suvun nimestä. Tarinan mukaan talon parvekkeen juurella Romeo vannoi ikuista rakkauttaan Julialle. Talon arkkitehtuuri on keskiaikaistam ja se on uudelleenrakennettu keskiaikaiseen loistoonsa.
Päivävisiittimme Venetsiaan oli yksi ikimuistoisimmista päivistä matkalta. Voisi sanoa, että koko Venetsia-päivä oli yksi matkan kohokohdista. Venetsiassa kävimme myös katselemassa taidetta ja kävimme Dogen palatsissa. Mielestäni kuitenkin suurempaa taidetta on kaupungin idyllinen ja henkeäsalpaava katukuva. Venetsia-päivänä otin satoja kuvia, kun joka kulman takaa paljastui jotain kuvaamisen arvoista. Ajelimme gondolilla Venetsian uskomattomissa kanavissa. Venetsia on mielestäni yksi ainutlaatuisimpia kaupunkeja koko maailmassa. Sellaista katukuvaa ei ole missään muualla.
Voisin kuitenkin todeta, että matkan suurin kohokohta oli ryhmähenki, joka ulottui jokaiseen matkalla olevaan, niin opiskelijaan kuin opettajaankin. Oli hienoa nähdä ja kokea, miten viikossa 20 opiskelijan koulumatkalla oleva ryhmä muuttui isoksi kaveriporukaksi, jossa kaikkien kanssa lensi juttu monien tuntien ajan. Matka ei olisi ollut mitään ilman näin mahtavaa ryhmää, jonka kanssa sen sai jakaa. Eli kiitokset siis jokaikiselle matkalla olleelle ja matkaa järjestäneelle ikimuistoisesta ja mahtavasta askelten, hyvän ruuan ja uusien tuttavuuksien täyttämästä viikosta!
