Tuntuu kerta kaikkiaan käsittämättömältä, että meillä abiturienteilla on jäljellä lukiota enää vajaa pari viikkoa. Vastahan me olimme pienen pieniä lukion ykkösluokkalaisia, jotka eivät vielä tienneet, mitä tuleman pitää! Nyt tilanne on järin erilainen, sillä lähes jokaisen lukion kolmasluokkalaisen ylimääräinen vapaa-aika hurahtaa koulutehtävien tekoon, tarkemmin sanottuna ylioppilaskirjoituksiin valmistautumiseen. Alkuvuosi onkin abeille yhtä haipakkaa, kun lukujärjestys täyttyy viimeisistä lukiokursseista, preliminäärikokeista, penkkareista, abiristeilyistä ja monesta muusta ohjelmasta. Onneksi kiire helpottaa pian, kun abiturientit siirtyvät helmikuun vaihteessa kuukauden lukulomalle, jonka jälkeen lukion loppuhuipennus – ylioppilaskirjoitukset – vihdoin koittaa.
Lukioaika on kulunut hämmästyttävän nopeasti. Samaan aikaan tuntuu siltä kuin ensimmäisestä lukiopäivästä olisi sekä ikuisuus että vain pieni silmänräpäys. Näihin kolmeen vuoteen onkin ehtinyt kytkeytyä paljon erilaisia tapahtumia, niin omassa elämässä kuin ympäröivässä maailmassakin. Ehkä suurin muutos on kuitenkin tapahtunut jokaisen sisimmässä: me olemme kasvaneet, itsenäistyneet ja ennen kaikkea oppineet. Me olemme oppineet paitsi lukion eri oppiaineista, myös aivan tuiki tavallisesta elämästä. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei oppiminen suinkaan pääty tähän, vaan se jatkuu läpi koko elämän.
Me abiturientit olemme pian vaikean päätöksen edessä. Jo tässä vaiheessa elämää meidän pitäisi lyödä lukkoon se, mitä tehdä ”isona”. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, sillä ongelmaan on olemassa varsin helppo ratkaisu: armollisuus itseä ja muita ihmisiä kohtaan. Keskeneräisyys ja aikalisän ottaminen eivät ole täten pahasta, vaan oikeastaan vääjämätöntä onnellisen ja omanlaisen elämän rakentamisessa. Jokaiselle löytyy kyllä aikanaan paikka tässä maailmassa.
Minulle on ollut ilo ja kunnia käydä lukiota nimenomaan Tuusulassa. Täällä olen saanut opiskella rauhassa mutta laadukkaasti ja ikimuistoisia elämyksiä kaihtamatta. Kiitos kuluu siis kaikille opiskelijoille, opettajille, muulle henkilökunnalle sekä tietysti myös omalle perheelleni. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
