Kuvan jalkapalloilija ei liity novelleihin.
Myllykosken makunautinto
Eräänä kauniina iltapäivänä vietin laatuaikaa perheeni kanssa entisen asuinpaikkani parvekkeella. Asuimme tuolloin Kouvolassa, joka tunnetaan erityisesti sen tummanpunaisesta ruskasta syksyllä ja suurella sydämellä taistelevasta jalkapallojoukkueesta, MyPasta. Istuin parvekkeen tammisella tuolilla, joka oli maalattu hieman mahonkisen väriseksi. Puhuin äitini ja siskoni kanssa Myllykoskelaisten uusista pelaajahankinnoista. Ihmettelimme MyPan toimitusjohtajan ja valmennusryhmän erikoisia päätöksiä. Silloin isäni tuli parvekkeelle ja ojensi meille lakkatuutit. Nuolaisin tuuttia, ja silloin syntyi lapsuuteni paras makumuisto. Punainen syysruska, stadionin äänet ja lakan kirpeän säväyttävä maku muistuvat mieleeni aina, missä ikinä olenkin. Olen jälkeenpäin maistanut lakkatuuttia, mutta sen syöminen ei tunnu eikä maistu enää samalta. Kouvola mielessäin.
Jeremy’s enemy
Nuori Newyorkilaispoika Jeremy Jeter asui huonokuntoisessa lähiössä pahamaineisen kaupunginosan, Bronxin, kupeessa. Jeremy oli valkoihoinen 14-vuotias poika, joka rakasti jalkapalloa, eli kuten USA:ssa sanotaan ‘’socceria’’. Hän kannatti New York Red Bullsia. Jeremy joutui jatkuvasti tappeluihin Bronxin lähiönuorten kanssa jalkapallopatriotisminsa takia. Tummaihoiset nuoret seurasivat baseballia ja amerikkalaista jalkapalloa, ja soccerin seuraaminen ei tullut kuuloonkaan. Jeremyä syrjittiin kyllä myös ihonvärinsä takia, mutta New York Red Bullsien valkopunainen paita Jeremyn päällä oli lähiöganstereille kuin punainen lakana härälle. Jeremy oli kuitenkin luonteeltaan vahva poika ja kesti muiden syrjinnän ja haukkumisen. Eräänä päivänä kuitenkin eräs sekopäinen jalkapallovihaaja ajoi isänsä Chryslerilla Jeremy-paran yli nähtyään hänen Red Bullsien paitansa. Hänen rakkautensa jalkapalloon ei vastoinkäymisistä huolimatta koskaan sammunut. Tälläkin hetkellä Jeremy istuu Red Bullsien stadionin lehtereillä pyörätuolissaan.
Isä, poika ja pallo
Syysilta tummenee, ja Espanjan pääkaupungissa Madridissa pelataan kiihkeää jalkapallo-ottelua Real Madridin ja Barcelonan välillä. Julio Sanchez ja hänen poikansa Pedro ovat myöhässä ottelusta, sillä lähtö viivästyi pahasti. Santiago Bernabeun lehtereillä on kymmeniä tuhansia metelöiviä jalkapallofaneja, jotka osoittavat rakkauttaan joukkueelleen huutamalla sydämensä kyllyydestä. Samaan aikaan Pedro Sanchez istuu isänsä Julion vanhan Toyotan takapenkillä. Hän kuulee monien kilometrien päähän stadionin huminan. Pedro on kasvatettu pienestä pitäen jalkapallon ystäväksi. Tai oikeastaan hänet on kasvatettu vain ja ainoastaan jalkapallon avulla. Hänen isänsä Julio pelasi aikoinaan Cordoban smaragdinvihreässä paidassa. Pedro on vielä kilometrien päässä stadionista, mutta kun hän kuulee kannattajien huudot, hän nauttii olostaan paljon. Mitä lähemmäksi auto liikkuu stadionia, sitä suurempaan euforian tunteeseen Pedro pääsee. Kun poika ja isä vihdoin saapuvat stadionille, pojan unelmat täyttyvät, hän on vihdoin siellä, kaiken keskipisteessä.
