Kello lyö viittä vaille kuusi, kun kokoonnumme jKartano-salin ulkopuolelle ja muodostamme parijonon. Katsojia salissa on yli kaksisataa, ja puheensorina kuuluu käytävälle asti. Sisääntulokappaleen ensimmäiset sävelet alkavat kuulua, ja katsojat hiljenevät. Tätä hetkeä on odotettu kuukausia, jotkut jo vuosia. Juontajat Asseri Pernu ja Anni Kivikoski esittelevät parit kaksi paria kerrallaan. Pukuloisto korostuu muuten pimeässä salissa kirkkaan spottivalon alla. Kaikki työ, jonka olemme edellisten kuukausien aikana tehneet, kulminoituu tähän hetkeen. Annamme siis kaikkemme.
Suomalainen vanhojen tanssiperinne on osa lukiolaisten juhlaa, jota vietetään toisen vuosikurssin keväällä. Tanssit ovat osa suomalaista koulukulttuuria ja juhlistavat toisen vuosikurssin opiskelijoiden siirtymistä lukion vanhimmiksi, kun abit lähtevät lukulomalle. Tanssiaiset ovat yleensä suuri juhla, johon osallistuvat koko lukion opiskelijakunta sekä opiskelijoiden vanhemmat ja opettajat. Vanhojen tanssit luovat ikimuistoisia muistoja nuorille opiskelijoille. Tanssiaiset ovat myös tilaisuus yhteisöllisyyden ja perinteiden vaalimiseen kouluyhteisössä. Nämä tanssit olivat Tuusulan lukion, Hyrylän toimipisteen uuden rakennuksen, Monion, ensimmäiset vanhojen tanssit.
Hyrylässä vanhojen tansseja alettiin valmistella jo marraskuun lopulla. Tanssikursseja oli kaksi, jotta kaikki halukkaat mahtuisivat mukaan tanssimaan. Koko kolmannen periodin ajan tanssimme kolme kertaa viikossa ja opettelimme monia tansseja. Tanssimme rauhallisia tansseja, kuten valssin ja aloitustanssin, vauhdikkaita tansseja, kuten Salty dog ragin ja Hakeriyu-polkan, ja dramaattisia tansseja, kuten henkeäsalpaavan tangon. Osan tansseista omaksuimme kertaheitolla, mutta toisten tanssien parissa kului monia viikkoja. Erityisen vaikeaksi osoittautui koulumme opiskelijoiden suunnittelema oma tanssi, joka saatiin kunnolla kasaan vasta noin kaksi tuntia ennen varsinaista näytöstä.
Kun torstaina 16. helmikuuta tanssipäivä koitti, oli monilla varattuna kampaajia ja asut oli suunniteltu pienimpään yksityiskohtaan asti. Kokoonnuimme koululle jo kolmen aikaan viimeistä kenraalia varten, jonka jälkeen oli hetki aikaa ottaa kuvia ja rauhoittua ennen ensimmäistä tanssinäytöstä. Näytöksiä oli neljä: kaksi torstai-iltana ja kaksi perjantaina päivällä. Vielä perjantain viimeisessäkin näytöksessä juhlasali oli täynnä yleisöä. Oli ilo vielä kerran esiintyä katsojille ja antaa vielä kerran kaikkemme.
Vanhojen tansseja seurasi Ravintola Kerhon tarjoama lounas, joka järjestettiin oman koulumme ruokalassa. Ruokailun jälkeen siirryimme jatkopaikallemme.
Haluan kiittää kaikkia vanhoissa mukanaolleita tanssijoita, opettajia, katsojia ja koulun henkilökuntaa, jotka mahdollistivat ikimuistoisten tanssien toteutumisen. Kiitos myös puheen pitäneelle Mico Taininkoskelle. Erityisesti haluan kiittää koulumme liikunnanopettajaa Teemu Kukkosta, joka jaksoi opettaa meitä ja pitää rauhallisen mielen, vaikka joskus perjantai-iltapäivisin kellon ollessa varttia vaille neljä, ei 80-henkisen ryhmän keskittyminen ollut maailman parasta. Haluan myös kiittää Jussi Salosta, joka mahdollisti meille mahdollisuuden pitää niin sanottua Jääkahvilaa Tuusulanjärvellä. Näiden ihmisten ansiosta meidän vanhat kävivät toteen kaikessa kauneudessaan ja loistossaan. Kiitos siis kaikille.
