On vihdoin tullut se hetki, kun me abit voimme taas hetken hengähtää. Kevään ylioppilaskirjoitukset on nyt virallisesti pelattu läpi, ja nyt vain jännitetään enää tuloksia. Oloni on helpottunut siitä, että vihdoin lukio on ohi, mutta toisaalta olen hämmentynyt, koska tämä todella oli nyt viimeinen kerta, kun lukion eteen tarvitsee jotain tehdä. Toki meidän viimeisiin kirjoituksiimme liittyy myös paljon haikeutta, koska nämä kirjoitukset olivat nyt virallisesti myös viimeiset ylioppilaskirjoitukset nykyisessä Hyrylän toimipisteessä, koska syksyllä lukion toiminta siirtyykin uuteen ja valoisaan Monioon.
Katse on ainakin itselläni jo pitkällä keväässä. Päällimmäisenä ajatuksena tietenkin lakitus ja ylioppilasjuhlat, mutta myös tulevaisuuden suunnitelmat ja niitä toivottavasti tukevat pääsykokeet. Lukion alussa en todellakaan olisi osannut sanoa, mitä lukion jälkeen tapahtuu. Rehellisesti sanottuna en vieläkään ole täysin varma, mutta tuskin koskaan voi olla täysin varma oikeastaan mistään. Tietenkin on haikeaa jättää tuttu ja turvallinen lukioelämä taakseen, mutta en myöskään malta odottaa, mitä tulevaisuus niin sanotusti tuo tullessaan.
Eli toisin sanoen vielä ei ole aika hengähtää, vaikka lukio onkin jo ohi. Nyt on se hetki, kun voi vielä itse vaikuttaa tämän vuoden kulkuun. Nyt on se hetki, kun luen pääsykokeisiin, pyrin tekemään parhaani ja toivon parasta. Nyt on se hetki, kun me kaikki voimme nauttia tulevasta keväästä ihan uudella tavalla. Enää ei tarvitse tuhlata kauniita aurinkoisia päiviä istumalla luokissa, vaan voimme tehdä jotain uutta ja jännittävää. Esimerkiksi lähteä reissuun, tehdä töitä ja vaikka aloittaa jonkin uuden harrastuksen. Vaihtoehtoja on loputtomasti. Tosin jos nyt tuntuu siltä, että paras tapa nauttia tästä tulevasta keväästä on vain olla paikallaan, sekin on täysin ok. Me olemme ansainneet pienen tauon, jos sille on nyt tarvetta.
Vaikka välillä tuntuu siltä, että lukiossa jo ensimmäisenä vuonna pitää tietää, mitä tapahtuu lukion jälkeen, ei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Ensimmäisenä lukiovuonna pitääkin olla vähän hukassa. Ainakin itse olin. Piti miettiä, mitä aineita valitsen, mitä haluan kirjoittaa, jotta valitut aineet tukisivat mahdollisimman hyvin tulevaisuuden suunnitelmia. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut ottaa vähän rennommin. Suunnitelmiin tulee muutoksia, koska muutokset, jos jokin, ovat välttämättömiä. Tämän takia haluan sanoa teille lukiossa vasta aloittaneille ja aloittaville: stressatkaa vähemmän. Tulevaisuuden suunnitelmat kyllä aukeavat sitten jossain vaiheessa.
Kliseiset muutoksen tuulet siis puhaltavat, ja jännityksellä odotan, mitä kesän jälkeinen elämä tuo mukanaan. Toivottavasti muutan pois kotoa uuteen kaupunkiin ja aloitan uudessa opiskelupaikassa. Ja voitte huomata, että tästäkään en voi olla täysin varma. Vaihtoehtona on myös se, että uusi koulu ei kutsukaan. Voi olla, että ensi vuosi onkin täysin erilainen, kuin olen kuvitellut. Toisaalta sekään ei haittaisi. Pitää vain pitää lippu korkealla ja ottaa kaikki uudet asiat vastaan uteliaalla asenteella. Lopulta kuitenkin meille kaikille löytyy jokin paikka, jossa voimme elää.
